Naurattais jos ei itkettäis

[tosiuskomaton]

Terve vaan.

En esittele itseäni kovin tarkasti syistä, jotka useimmat varmasti ymmärtää. olen edelleen "mukana". Olen tullut mukaan aikuisiällä joitain vuosia sitten, enkä ole ikäloppu vieläkään. Olen kuitenkin palautunut järkiini, ja olen jättämässä lahkon.. Se ei vaan ole helppoa.. naimisiinmeno on yksi tekijä tässä. Puoliso tuskin on nimittäin näkemässä totuutta "totuudesta". Hänet on sokaistu järjestön toimesta niin totaalisesti, etten voi edes vaivihkaa ujuttaa hänelle mitään järkiperäisiä ajatuksia lahkon opetuksista. En, vaikka yritän kuinka salakavalasti edes pienen epäilyksen siemenen saada ujutettua hänen ajatteluunsa. En yllättyisi edes avioerosta, mikäli nyt eroaisin lahkosta... En halua sitä, mutta toisaalta olen päätökseni tehnyt - en jää roikkumaan enää pitkäksi aikaa. Tässä auttaa "maailmallinen" taustani. Minulla on erittäin vankka tukiverkosto seurakunnan ulkopuolella. Iso osa vielä vanhoista kavereistanikin. Jotenkin alitajuntaisesti pitäydyin aikoinaan katkomasta suhteitani heihin, vaikka painostus tähän olikin kovaa. Nyt olen tyytyväinen ratkaisuuni.. Jos nyt pääsen suht. siististi irti, elämästäni ei ole valunut hukkaan vielä mitään peruuttamatonta. Voin tällöin olla jopa iloinen, että tuli selvitettyä itselle vaikeat kysymykset (raamattu, uskonnot..) ja lisäksi selvittyä näinkin suuresta haasteesta selväjärkisenä.

Kerron enemmän, kunhan saan enemmän rohkeutta. Ymmärrän että tämä avaus on aika pintapuolinen, eikä kerro paljoa minusta tai tilanteestani. Tämä on tarkoituskin..

Mutta! Kiitos tästä palstasta, te kaikki! Olen jo nyt saanut enemmän muutaman päivän lukemisella kuin olisin voinut koskaan odottaa. Osallistun mielelläni keskusteluihin tästä edespäin

[Markku Meilo]

Se ei vaan ole helppoa..

Kuten arvaat, niin tuo ei ole varsinainen uutinen meille Vt-seuran entisille vangeille. Jos rivistä poistuminen olisikin pelkkä ilmoitusasia, niin maailmassa olisi enemmän entisisiä jehovantodistajia ja vähemmän nykyisiä. Lähtösi on pohjimmiltaan hieman erilainen kuin meillä lapsesta mukaan painostetuilla, mutta tekstisi ilmentää päättäväisyyttä, mikä ei suinkaan ole pahaksi päätöksenteossasi.

Puoliso tuskin on nimittäin näkemässä totuutta "totuudesta". Hänet on sokaistu järjestön toimesta niin totaalisesti, etten voi edes vaivihkaa ujuttaa hänelle mitään järkiperäisiä ajatuksia lahkon opetuksista.

Tuosta voisi alkuun arvella, että puolisosi on nk. syntymätodistaja?

Tässä auttaa "maailmallinen" taustani. Minulla on erittäin vankka tukiverkosto seurakunnan ulkopuolella. Iso osa vielä vanhoista kavereistanikin. Jotenkin alitajuntaisesti pitäydyin aikoinaan katkomasta suhteitani heihin, vaikka painostus tähän olikin kovaa.

Tuosta on syytä vielä kiittää itseään kädestä pitäen monta kertaa, kavereita unohtamatta.

Kerron enemmän, kunhan saan enemmän rohkeutta. Ymmärrän että tämä avaus on aika pintapuolinen, eikä kerro paljoa minusta tai tilanteestani. Tämä on tarkoituskin..

Vältä kaikenlaisia pikkuasioita ja yksityiskohtia siihen asti kun kaikki on viety päätökseen. Jt-ympyrät ovat pienemmät kuin aika ajoin arvaammekaan ja menneisyys elää salitarinoissa, oli niissä perää sitten taikka ei. Itse kuulin hiljan käydystä jt-keskustelusta, jossa oli viitattu jt-nuoruuteni tilanteeseen, josta on pian viisi vuosikymmentä.

Olen jo nyt saanut enemmän muutaman päivän lukemisella kuin olisin voinut koskaan odottaa.

Tämänkaltaisten palstojen vaikutus on merkittävästi suurempi kuin Veikko Leinonen esittää julkisuudessa.

[tosiuskomaton]

Se ei vaan ole helppoa..

Lähtösi on pohjimmiltaan hieman erilainen kuin meillä lapsesta mukaan painostetuilla, mutta tekstisi ilmentää päättäväisyyttä, mikä ei suinkaan ole pahaksi päätöksenteossasi.

Varmasti. En toisaalta antanut ihan oikeaa kuvaa oman tilanteeni haastavuudesta avausviestissä. Tuntuu niin oudolta päästä purkamaan ajatuksiaan, ettei siihen ole oikein osannut valmistautua. Asiat täytyy saada ensin järjestykseen omassa päässään - vasta sen jälkeen niiden kertominen ytimekkäästi on mahdollista. Boldasin tuon aiemman lauseen, sillä mielestäni se kertoo paljon lahkosta ja sen jäsenten united smile-asenteesta. Jos olisin mukanaoloni aikana purkanut oikeastaan mitään mieltäni askarruttaneita asioita lahkon sisällä, olisi tullut vähintään julkinen ojennus luopioajatuksista. On joutunut muokkaamaan ajatteluaan, ettei vain ääneen kyseenalaista mitään.

Puoliso tuskin on nimittäin näkemässä totuutta "totuudesta". Hänet on sokaistu järjestön toimesta niin totaalisesti, etten voi edes vaivihkaa ujuttaa hänelle mitään järkiperäisiä ajatuksia lahkon opetuksista.

Tuosta voisi alkuun arvella, että puolisosi on nk. syntymätodistaja?

Jep, oikein.

Kerron enemmän, kunhan saan enemmän rohkeutta. Ymmärrän että tämä avaus on aika pintapuolinen, eikä kerro paljoa minusta tai tilanteestani. Tämä on tarkoituskin..

Vältä kaikenlaisia pikkuasioita ja yksityiskohtia siihen asti kun kaikki on viety päätökseen. Jt-ympyrät ovat pienemmät kuin aika ajoin arvaammekaan ja menneisyys elää salitarinoissa, oli niissä perää sitten taikka ei. Itse kuulin hiljan käydystä jt-keskustelusta, jossa oli viitattu jt-nuoruuteni tilanteeseen, josta on pian viisi vuosikymmentä.

Kiitos vinkistä. olen varuillani.

Olen jo nyt saanut enemmän muutaman päivän lukemisella kuin olisin voinut koskaan odottaa.

Tämänkaltaisten palstojen vaikutus on merkittävästi suurempi kuin Veikko Leinonen esittää julkisuudessa.

Jep. Kuuntelin nuo klipit noista hänen puheistaan muutaman vuoden takaisesta konventista. (luopiot ovat vähintään moraalittomia ja homosuotuisia, elleivät homoja itsekin..) Pistää aika vihaiseksi. Tosi uskonto, yeah right.

[odette80]

Hieman ohi, mutta monet luulee että kun eroaa alkaa harrastamaan seksiä kuin eläin, polttaa tupakkaa, käyttämään huumeita ja on kännissä 24/7. Hirveetä puppua. Voihan olla että näille jotka noin ajattelee noin kävisi, mutta ei kaikki muutu "hirviöiksi" kun eroavat.

[tosiuskomaton]

Hieman ohi, mutta monet luulee että kun eroaa alkaa harrastamaan seksiä kuin eläin, polttaa tupakkaa, käyttämään huumeita ja on kännissä 24/7. Hirveetä puppua. Voihan olla että näille jotka noin ajattelee noin kävisi, mutta ei kaikki muutu "hirviöiksi" kun eroavat.

Totta. Muistan konventtinäytelmän tästä aiheesta pari vuotta takaperin. Aika eh, mustavalkoinen näkökulma, mikä ei toki yllätä, kun vartiotorniseurasta puhutaan.

edit:

Hauska huomio hieman tätä sivuten: kun olen lahkolaisten keskuudessa kertonut mukavista kokemuksista "entisessä elämässäni" ja kokemuksia siitä, kuinka reiluja ja uhrautuvia kavereita "maailmalliset" ovat olleet, on lahkolaisten ollut selvästi vaikea olla. ellei suoraan ole sanottu (on myös sanottu suoraan.) , selvästi on ajateltu että "niillä on ollu itsekkäät vaikuttimet, jne." Tämä on yksi asia mikä minua on ärsyttänyt ja olen ihan kiusallani jatkanut kauhun kylvämistä jutuillani.

[Aaac]

Tervetuloa kirjoittelemaan, Tosiuskomaton! Tuo on tuttu kokemus minullekin, että ex-JT-palstaa tulee alussa ahmittua. Koko ajan löytää uusia ajatuksia, tai sitten löytää asioita joita on itsekin tullut ajatelleeksi muttei ole saanut kirkastettua.

Seuraavaksi voi tulla vihavaihe: minua on petetty! Mutta sekin laantuu vähitellen ja lopulta voi antaa anteeksi niille, jotka toimivat hyvässä uskossa.

[Markku Meilo]

Varmasti. En toisaalta antanut ihan oikeaa kuvaa oman tilanteeni haastavuudesta avausviestissä. Tuntuu niin oudolta päästä purkamaan ajatuksiaan, ettei siihen ole oikein osannut valmistautua. Asiat täytyy saada ensin järjestykseen omassa päässään - vasta sen jälkeen niiden kertominen ytimekkäästi on mahdollista. Boldasin tuon aiemman lauseen, sillä mielestäni se kertoo paljon lahkosta ja sen jäsenten united smile-asenteesta.

Koska erottamiseni jälkeen elättelin noin 25 vuotta paluuajatusta, niin lopullinen pesänjako Vt-seuran kanssa oli minulle niin monen vuoden jälkeen hyvin paljon helpompi kuin ripeämmin asioita hoitaneille. Juuri keskustelun aloittaminen muiden entisten todistajien kanssa on monelle ollut iso asia. Nimenomaan on mainittu ensimmäisen viestin kirjoittaminen nettiin, olisi kai se eka viesti minullekin ollut kynnys, jos netti olisi ollut olemassa jo ennen vuoden 1975-maailmanloppua. Tosin sitä vastaan puhuu se, että tuolloin entisiä todistajia ei vielä oltu demonisoitu nykymalliin.

Jep. Kuuntelin nuo klipit noista hänen puheistaan muutaman vuoden takaisesta konventista. (luopiot ovat vähintään moraalittomia ja homosuotuisia, elleivät homoja itsekin..) Pistää aika vihaiseksi. Tosi uskonto, yeah right.

Vt-seura on kasvavissa ongelmissa kaiken aikaa laajenevan xjt-joukon edessä ja nimenomaan lisääntyneen kriittisen tiedon saatavuuden johdosta. Ironista onkin, että Vt-seuran oma materiaali on tehokkain väline Vt-seuran valheellisuuden paljastamisessa. Näistä välineistä KIT on mielestäni merkittävin ja monikäyttöisin yksittäinen julkaisu.

[Lothar II]

Seuraavaksi voi tulla vihavaihe: minua on petetty! Mutta sekin laantuu vähitellen ja lopulta voi antaa anteeksi niille, jotka toimivat hyvässä uskossa.

Tämä on taivahan tosi!
Täytyy muistaa, että itsekukin on ollut NIITÄ.

[odette80]

Muistan kyllä kanssa, kun oli puhetta että maailmalliset kaverit voi olla hyviä ihmisiä, mutta heillä on väärä usko tai ei uskoa ollenkaan. Miten joku todistajuus voi tehdä ihmisestä super hyvän? Vaikka onhan sekin nähty että ei niin innokkaita kartetaan, kun ovat huonoa seuraa. Yksinäisyys kunniaanko?

[rippeli]

Tervetuloa tosiuskomaton. Kannattaa tosiaan olla aika varovainen kirjoittelussa, koska palstaa seuraa moni muukin kuin vain me pahat luopiot. Itsekin olen menettänyt muutaman kastamattoman kaverin, koska he ovat tajunneet että "vastustan jehovaa sillä kaikkein pahimmalla tavalla", eli kirjoittelen kokemuksistani netissä.

[RaM]

Tervetuloa kirjoittelemaan. Tee se juuri sillä profiililla kuin itse tunnet parhaimmaksi. Kun olet nyt rekkautunut, niin voit myös halutessasi jutella yv:llä muiden kanssa.

[Massetar]

Tervetuloa! Olet täsmälleen samassa tilanteessa kuin itse olin 8-vuotta sitten. Menin mukaan aikuisena ja lähtöni aikaan olin naimisissa. Mieheni oli Jehovan todistaja. Meille tuli myös avioero, mutta kaikille ei toki käy niin. Mukavaa, että olet jo saanut rakennettua sosiaalisen verkoston uusiin ympyröihin. Saitko/hankitko takaisin vanhoja, jo unohdettuja kaveruussuhteita? Kauanko olet ollut mukana? Omalla kohdallani voin sanoa, että koin hylkäämiset ja erot ikäänkuin kahteen kertaan. Ensin liittyessäni viilenivät välit maailmallisiin kavereihin ja sukulaisiin ja järjestöstä lähtiessä katkesivat välit ihmisiin taas, tosin eri ihmisiin, mutta kuitenkin. Elämänsä joutui jälleen kerran rakentamaan alusta.

[tosiuskomaton]

Laitetaan nyt tännekin viesti. Vuosi on kulunut ihan älyttömän nopeasti. Tuntuu kuin olisin kirjoittanut tämän avausviestin ihan hetki sitten.

Elämä on kohdellut minua välillä kovakouraisesti, välillä taas on lennetty ja korkealla. En ole hirveästi käynyt palstaa lukemassa, sillä jossain vaiheessa alkukesää asiat vain loksahtivat päässäni, ja sain kaikki pienetkin epäilykset "totuuteen totuudesta" voitettua. Tämän jälkeen en kokenut tarvetta kirjoitella tänne, sillä tuntui hyvältä jättää kaikki JT:hen liittyvä taakse.

Olen saanut elämässäni palikat ihan kohtalaisesti järjestykseen. Töissähän olen jo vuosia ollut, ja nyt on vakavan harkinnan alla lähtö opiskelemaan. Selkeää mulle on, että korkeakoulutuksen tulen vielä hankkimaan. Ylipäätään kaikenlainen kiinnostus aitoa elämää ja sen ilmiöitä kohtaan on nyt jo selkeässä kasvussa. VT-seuran ote ei enää paina päätäni alas, vaan on varsin voimallinen olo - nyt otan elämästä kaiken irti. Olen myös pyrkinyt olemaan erittäin hyvä ystävä kaikille uusille ja vanhoille kavereilleni. Etenkin niille, jotka joskus lähes hylkäsin liittyessäni VT:hen.

Ja kun aiemmin tuossa mainitsin, että päästyäni yli opillisista epäselvyyksistä ja tehtyäni itselleni asiat selviksi, jätin myös tämän keskustelupalstan seuraamisen ja keskusteluihin osallistumisen aika minimiin. Nyt kun olen itse kokenut saaneeni niin paljon tältä palstalta, on tarkoitus olla jälleen mukana kirjoittelemassa ja auttamassa niitä, jotka ovat siinä tilanteessa josta itse pääsin jo siististi irti.

Kiitos palstalaisille kaikesta tähän mennessä. Ram, Meilo ja te muutkin. Teiltä sai paljon tukea kun sitä tarvittiin eniten.

[Markku Meilo]

Ylipäätään kaikenlainen kiinnostus aitoa elämää ja sen ilmiöitä kohtaan on nyt jo selkeässä kasvussa.

Juuri se toiminta, jota Vt-seura pyrkii tukahduttamaan, eli pyrkimys elää mahdollisimman normaalia ja ihmisarvoista elämää. Siis sellainen jossa ystävyys ei ole ehdollista, asian oletkin jo oivaltanut:

Olen myös pyrkinyt olemaan erittäin hyvä ystävä kaikille uusille ja vanhoille kavereilleni. Etenkin niille, jotka joskus lähes hylkäsin liittyessäni VT:hen.

[tosiuskomaton]

Tähän ketjuun kai sitä voi vielä kerran palata purkamaan tuntojaan. Jos esimmäinen tunnot järjestöstä eroamisesta olivat alakuloiset, joskin päättäväiset, postaukseni tämän vuoden helmikuussa oli erittäin positiivinen ja optimistinen. Nyt tunnen että kuvittelin päässeeni vähemmällä kuin oikeasti pääsin. Ihmismieli on todellakin monimutkainen.

Ero järjestöstä, puolisosta, elämäntavasta ja elämän perusteista ja kaikesta siitä, mihin aiemmin (järjestöön liittyessäni) olin vaihtanut ison osan kaikesta siihen asti merkityksellisestä sisällöstä elämässäni, olikin kuin paluu lähtöruutuun. Nyt toisella startilla en vain olisi enää niin nuori, en niin optimistinen, en mitenkään poikkeuksellinen kyky ikäisekseni.. Nuo piirteet ovat vaihtuneet pessimismiin, skeptisyyteen ja jopa katkeruuteen. On vaikeaa edes kuvailla, miltä elämänvoiman menettäminen tällä tavoin tuntuu. Annoin ihmisten huijata minua käyttäen keppihevosenaan Jumalaa, ikuista elämää ja oikeamielisyyttä. Aiempi positiivisuuteni, ennakkoluulottomuuteni ja itseluottamukseni on jossain, palasina ja kateissa.

No, tämä esimerkkinä siitä, että jokaisen toipuminen jt-erosta on yksilöllistä, eikä toipuminen aina ole täysin lineaarista, jos niin voi sanoa.