Elämän tarkoitus

[YksinäinenSusi]

Joskus aina tulee mieleen elämän tarkoitus että mitä se on ja miksi elämässä pitäisi tavoitella jotain tarkoitusta.

Yleensä elämän tarkoituksen etsintä on vain nuorilla ihmisillä.

Vanhat ovat jo huomanneet että elämässä onkin vain tarkoituksena lisääntyä. Kaikki mitä ihminen tekee, pyörii lopulta vain lasten ympärillä.
Vai voiko joku väittää jotain muuta?

Vakituisen työpaikan ja mahdollisesti elämänuran rakentaminen, avioituminen, omakotitalon hankinta, lapsien hankinta. Koko elämä mitä ihmiset elää pyörii soidinmenojen vuoksi ja ympärillä.


Nuorena kuitenkin olisi ehkä liian masentavaa huomata että elämän tarkoituksena on vain pelkästään siirtää elämä eteenpäin jälkipolville. Se voisi johtaa ihmiskunnan sukupuuttoon.

Siksi tarvittiin elämäntarkoituksen etsintä - joka on siis harha - mutta tärkeä harha nuorille ihmisille.

Kun elämässä on jokin henkilökohtainen ylevä sisältö jota tavoitella niin se tuo elämään tarkoituksen tunnetta. Samalla elämän todellinen tarkoitus - elämän siirtäminen - siinä sivussa toteutuu myös ilman mitään sen kummempia vaikeuksia.

Ainoa elämäntarkoitus joka voidaan todistaa yli sukupolvien - on elämän siirtäminen jälkipolville eli lastenhankinta.
Kaikki muu on sitä varten ja tukee sitä tavoitetta.

[Tony]

Ikiaikainen, pysyvä aihe. Ja ajasta riippumatta, aina yhtä mielenkiintoinen.

Noin vuosi sitten paikallislehden päätoimittaja kysyi alkaisinko lehden kuukausittaiseksi kolumnistiksi. Ensin olin, että no en helvetissä, mutta hetken mietittyäni tuumasin että no kaikkeahan voi kokeilla. Kolmas kolumnini koski juurikin tätä aihetta (alla).

Ikävän karkoituksesta elämän tarkoitukseen

Kun joku lähipiiriä koskettava henkilö poistuu verovelvollisten joukosta, sitä löytää usein itsensä pohtimasta sellaista kevyttä aihetta kuin elämä. Mikä on tämä outo ilmiö keskellä kaikkeutta? Mistä se johtuu ja onko sillä tarkoitusta?

Aiheesta on käyty keskustelua ainoastaan koko sen ajan, kun ihminen on kyennyt keskusteluun ja hahmottamaan itsensä ja suhteensa ympäröivään maailmaan. Tosin, koska elämästä ja sen tarkoituksesta on tuotekehitetty myös paljon erilaisia valmiita pakettiratkaisuja, keskustelu aiheesta on ollut pitkin matkaa enemmän monologia kuin dialogia. Yksilöllä ei ole aina ollut edes mahdollisuutta pohtia aihetta, kun valtio - tai jokin muu taho - on pohtinut sen rahvaalle valmiiksi, ettei heidän tarvitsisi turhaan vaivata päätään turhalla sivuseikalla. Sekaisinhan ne poloiset sellaisesta menisivät.

Mistä päästäänkin luontevasti yhteen vastaukseen elämän tarkoituksesta, ja se on vapaus. Unelma, jota lähes kaikki aikalaiset ovat tavoitelleet riippumatta siitä, mistä ajankohdasta historiassa puhutaan. Surkuhupaista kyllä, ainoa este tälle unelmalle on aina ollut ihminen itse - joko valtion, riiston tai jonkin doktriinin muodossa. Jälkimmäisessä pakettiin sisältyy usein myös menetetty mielen vapaus. Jos ihmisellä ei ole todellista ajattelun vapautta, ihminen on vanki siinä missä orjakaleerillakin.

Josko yksi elämän tarkoituksista olisikin vapaus, niin mistä koko elämän ilmiössä sitten on kyse? Tänne tupsahdetaan yllättäen ja pyytämättä kuin Jäätteenmäen faksiin - ilman manuaalia tai muistilappua kaikkeuden tarkoituksesta. Olemme kaiken keskellä kuin Ö Aapisen reunalla. Mutta jos juuri se onkin tarkoitus? Niin kauan kuin kaikkeuden salaisuuksissa on tutkittavaa, niin kauan kuin emme tiedä kaikkea sen enempää omasta kuin kaikkeuden kohtalostakaan, niin kauan meillä on edessämme niin hyvä kirja, ettemme halua sen loppuvan. Ja vain lukematon kirja on lukemisen arvoinen.

Jos elämän mysteeri ei sellaisenaan riitä elämän tarkoitukseksi, voimme aina turvautua Occamin partaveitseen ja leikata siitä turhat krumeluurit pois. Kaikessa yksinkertaisuudessaan elämä on - huolimatta sen sääntöjen epäreiluudesta, tai siitä, että loppuvihellys voi tulla koska tahansa, ja sisältökin voi olla mitä sattuu – ainutkertainen loma ikuisesta olemattomuudesta. Loma, jossa olemme kaikki samalla matkalla. Ja matkahan on tunnetusti tärkeämpi kuin päämäärä.

Jos vastaus elämän tarkoituksesta olikin koko ajan nenämme edessä? Jos se olikin elämä itse.